Pienen omenan tarina

Suvikellon ensimmäinen omenapuu tuotti jo tulosta vain vuoden verran kasvettuaan. Yksi kaunis punaista väriä kukoistava omena oli ilmestynyt ylimmille oksille. Ihastelimme sitä yhdessä lasten kanssa ja jutustelimme samalla, kuinka nyt annamme sen rauhassa kasvaa ja kukoistaa. Jäimme siis maltillisesti seuraamaan kasvua.

Pieni huolenaihe kävi kyllä mielessä siitä, miten ihmeessä tuo yksi ainokainen omena saadaan jaettua koko päiväkodin lasten iloksi? Laitoimme toimintaamme seuraaville kuvan kauniista omenastamme ja samalla heitimme huolenaiheemme heille. Pohdimme yhteydessä yleisesti ja vähän huumorinkin kera sitä, kuinka tämä omena saadaan riittämään kaikkien päiväkotilasten iloksi? Yksi kommentti sai meidät pysähtymään erään raamatun kertomuksen äärelle. ”Muistattehan toki kertomuksen 5-leivästä ja 2-kalasta?” Tuo sykähdytti meidän sydämiämme. No niinpä! SIUNATEN moni asia moninkertaistuu. Miten ihana muistutus ja tätähän olemme monissa asioissa saaneet kokea Suvikellon taipaleella jo muutenkin.

Tosin pienen kauniin omenamme tarina muuttui varsin nopeasti. Juuri, kun olimme ihastelleet sitä ja jakaneet kuvan ilostamme, tapahtui yllättäen jotain, joka johdatteli meidät toisen raamatunkertomuksen äärelle.

Muutoksen asialla ei ollut Aatami, eikä Eevakaan, mutta tarinamme kertoo siitä, kuinka kiusaus kävi aivan liian suureksi. Hetken mielijohteesta oli ihan pakko lopulta joidenkin kokeilla purukaluston toimivuutta ainokaiseen kauniiseen omenaamme. Näin päättyi pienen omenamme tarina yllättäen, mutta tuo lyhyt kukoistus muistutti uskomattomalla tavalla meille jälleen rikkaita raamatun kertomuksia, joita saamme jokainen yhä elää arkemme keskellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *